Kuvataide Suomessa

Rissasen taiteilijaura alkoi aikana, jota on totuttu kutsumaan haastavalla nimellä ‘Suomen taiteen kultakausi'. Aika onkin merkittävä, sillä tuolloin Suomen taide otettiin Euroopassa ensimmäistä kertaa laajemmin huomioon. Osittain tämä johtui poliittisesta tilanteesta. Suomi kamppaili autonomisesta asemastaan Venäjän keisarikunnassa.

Euroopassa kansallisuusaate yhdisti ja erotti kansakuntia. Liberaalit talousaatteet sitoivat kulttuurin osaksi kansallista menestymistä. Suomessakin kuvataiteet valjastettiin palvelemaan kansallisia päämääriä. Maailmannäyttelyissä tahdottiin osoittaa, että pienellä Suomen suuriruhtinaskunnalla oli omintakeinen kansallinen kulttuuri ja sivistys. Akseli Gallénin Kalevala-aiheet ajankohtaisine kansainvälisine tyylipiirteineen tulkittiin omintakeiseksi ja persoonalliseksi ilmaisuksi. Juho Rissasen koristeellinen ääriviivapiirustus sopi sekin ajan taidesuuntauksiin, syntetismiin ja symbolismiin.

Taiteilijana Rissanen oli rahvaan parista noussut ‘alkuperäistyyppi' kanteletta soittavien runonlaulajien tapaan. Suomen taide oli Euroopan näkökulmasta turmeltumattoman alkuperäisyyden säilyttänyt paratiisimainen ‘Onnela'. Kultakauden taide sopi eurooppalaiseen ajan kuvaan ja muodostui kansallisen taidehistorian kirjoituksen kautta Suomen taidetta ohjaavaksi malliksi.

Sivu päivitetty 10.2.2005